Lokakuun loppu 2024. Olen joutunut ilmoittamaan töihin, että on jäätävä sairaslomalle. Yritän saada ajan kulumaan laittamalla elokuvan pyörimään. Elokuva ei ehdi pyöriä kauaa kun havahdun siihen, että olen taas torkahtanut. Ajan kuluttamisesta ei valitulla tavalla tule yhtään mitään kun torkahtelu on jatkuvaa. Ulos lähteminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Kävelen Kymijoen rantaan ja sen virtoja seuraillessa ajatuksissa päällimmäisinä viha ja pelko. Olen vihainen itselleni ja syytän itseäni siitä, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen. Vihaan ja syytän vuosia jatkunutta epäsäännöllistä työrytmiä. Minua pelottaa koska en voi hyvin. Pelkään myös, että kotona tämän kelkan huonoa kulkua ei jakseta enää katsella.
Selittämättömiin oireisiin löytyi lopulta selitys ja hoito. Hoidon toteutus oli sitten enää omasta asenteesta ja halusta kiinni. Uniapneaa vakavampiakin sairauksia tässä maailmassa on lukemattomia, mutta riskit sairastua sydän -ja verisuonitauteihin eivät kuulostaneet omiin korviin lainkaan hyvältä.
Pelot osoittautuivat aiheettomiksi. Yksin ei ole tarvinnut jäädä hetkeksikään. Kotona tuki ja turva on ollut paras mahdollinen. Oman perheen lisäksi myös lukematon määrä ystäviä on antanut tukea ja apua, että palapeliä on voinut turvallisin mielin alkaa kasata uudestaan.
Lokakuun loppu 2025. Vuosi on kulunut ja seurailen taas Kymijoen virtaamista, nyt ilman pelkoa ja vihaa. Hoito on toiminut ja elämä on kiivennyt takaisin raiteilleen. Olosuhteisiin nähden vointi on hyvä. Ystävien ja läheisten tuki on ollut korvaamattoman arvokasta koko vuoden ajan. Itseäänkin on ollut opeteltava kuuntelemaan uudestaan.
Kroppa oli ajautunut hälytystilaan. Yritin vuoden 2024 lopulla kokeilla maalivahdin hommia, mutta kroppa ja lopulta myös mieli huusivat tuskasta. Jarrua oli pakko painaa ja rakkaasta lajista luovuttava. Piti kuntouttaa itseään maltillisemmin. Se toimi. Yksi talvinen retkipäivä nuotion ääressä istuskellessa herätti huomaamaan kuinka pienestä asiasta syntyi nautinto jatkuvan sumupilven hälvetessä ympäriltä.
Jalkapallo palasi kuvioihin tammikuun 2025 lopulla kun puhelin soi. Soittaja oli FC Peltirummun valmennuspäällikkö Jukka ”Juse” Lindström. Yksi KJP-ajan valmennettavani oli siirtynyt Rumpuun ja tältä taholta oli Juselle ehdotettu minun kysymistäni. Lindström paljasti puhelun aikana, että nimi oli pyörinyt myös Tuomas Ahon ajatuksissa. Kun ”vaatimus” oli vain kerran viikossa harjoitusten vetäminen, se tuntui sopivan pehmeältä laskulta takaisin valmentajan arkeen. Yhteisö on sopeutumisen suhteen ollut huikea. Oli helppo päätös jatkaa mukana myös toiselle kaudelle ja kun jaksaminen on kohentunut, siltä osin ruuvia on uskaltanut hieman kiristää. Lindströmin ja Ahon kaltaisten tekijöiden luottamus on ollut valtavan iso juttu ja samalla myös omalle mielelle huimaa terapiaa.
Talvella alettiin viritellä juhlapeliä kesälle kun MyPan ainoasta mestaruudesta tuli kuluneeksi 20 vuotta. Pelaajista Tuomo Könönen kutsui minut suunnittelurinkiin mukaan. Sillä teolla on mittaamattoman suuri arvo vaikka oma kädenjälki ei järjestelyissä näkynyt lainkaan. Upeiden kohtaamisten askelmerkkejä aseteltiin jo ennen heinäkuista juhlapäivää kun sain pyynnön ja suuren kunniatehtävän kirjoittaa tekstin Könösen polttareihin. Tunteikas puhelu suoraan juhlien ytimestä kertoi sen, että ystävyys voi välimatkasta huolimatta hyvin. Könönen luovutti puhelimen myös itselleni täysin tuntemattomalle henkilölle jonka sanat eivät kyllä unohdu. ”Minulla ei ole mitään yhteyttä eikä sidettä Myllykoskeen eikä MyPaan, mutta haluan sanoa, että tuollaisia ihmisiä pitäisi olla paljon enemmän.”
Heinäkuinen juhlapeli ja ennenkaikkea kohtaamiset 20 vuoden jälkeen olivat tunteita täynnä. Kaikkein parasta oli huomata, että ystävyydet olivat säilyneet ja Myllykoskella sekä MyPalla oli edelleen kaikille suuri ja tärkeä merkitys. Juhlapelin jälkeisen kirjoituksen jälkeen puhelimeen kilahti viesti, joka osui syvälle sieluun. Lähettäjää en paljasta, mutta asianosainen varmasti tunnistaa itsensä mikäli tätä sattuu lukemaan.
”Moro Pete! Luin tässä mökillä tuon sun kirjoituksen. Täytyy rehellisesti myöntää, että täällä päässä kastui silmäkulma tuosta sun kirjoituksesta. Se millaisella sydämellä edelleen operoit aihetta MyPa, on jotain sellaista mitä ei varmasti tässä maassa ole ennen nähty.
Se millaisen jäljen olet jättänyt myös minuun, harva on sen tehnyt. Paljon on elämää eletty ja elämät heitellyt, mutta sun myötä MyPan etäkannattaminen on todella helppoa. Jos tässä maassa olisi edes kourallinen sun kaltaisia ihmisiä, maailma olisi paljon parempi.
Kiitos Pete! Mahtavaa että tällainen tapahtuma on järjestetty ja parasta on se, että juuri sinä olet sen päässyt kokemaan Legendojen kanssa. Siisteintä on myös se, että saan kutsua suurta osaa heistä entisiksi pelikavereikseni. Koen myös siitä suurta ylpeyttä.
Mies voi lähteä Myllykoskelta mutta Myllykoski ei koskaan miehestä.”
Kesä toi mukanaan myös ikämiesfutiksen. Purhan vuorolla Anjalassa pelailin jokusen kerran kenttäpelaajana. Ilokseni huomasin, että kropan tuskanhuudot olivat vähentyneet. Lopulta sattumien summana löysin itseni tutummalta pelipaikalta tolppien välistä. Kyyneleet olivat valua silmistä kun edes jollain tavalla pystyi vielä tekemään sitä mistä on niin kauan nauttinut. Positiiviset tuntemukset innoittivat hakeutumaan myös legendaariselle Ruutiukkojen sunnuntaiselle pelivuorolle. Niin Purhan kuin MyPankin vuoroilla oma läsnäolo on kerännyt paljon arvostusta vaikka se ei ole asia minkä takia pelaamassa käydään. Omaa pikkupoikamaista innostusta toki lisää kun Ruutiukkojen vuorolla ovat käyneet MyPa-legendat Mauri ”Mane” Keskitalo ja Tomi ”Pakru” Pakarinen.
Voisi helposti kuvitella, että koko vuoden on täyttänyt pelkästään futis. Käännän sen itse niinpäin, että ystävistä ja yhteisöistä on ollut korvaamattoman suuri apu kun omalla tiellä on ollut kuoppia ja mutkia. Se vaan kolahtaa syvälle kun kesken illanvieton keksitään soittaa minulle ja siinä samassa muistellaan vaikka vanhoja pelijuttuja. Sitäkään ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Mitä nöyrin kiitos kaikesta tuesta, turvasta ja ystävyydestä. Teidän ansiostanne kaikki on hyvin juuri nyt.
Tämän myötä toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuoteen 2026.