Vuosi 2002, täytin samana vuonna 16.  Sydän oli täynnä futista ja Myllykosken Palloa.  Juuri tuolle kaudelle MyPa julkaisi tehneensä sopimuksen Rovaniemen Palloseurasta siirtyvän pelaajan kanssa. Nuoren kannattajan arviointikyky oli hatara, se ei millään tasolla riittänyt muodostamaan selkeää kuvaa siitä, minkälainen pelaaja on Tuomo Könönen. Onneksi Juha Malinen tiesi, mutta sitä Juhakaan tuskin arvasi, millainen vaikutus kaikella oli yhden futiksesta ja MyPasta hullaantuneen pojan elämään.

Vuosi 2012. Se oli muistaakseni joitakin alkukesän päiviä kun puhelimeni soi. Soittaja oli Markku Pakkanen. Ensimmäinen ajatus taisi jotakuinkin olla, että nyt on Makella töitä tarjolla, mutta kuinkakohan pitkäksi aikaa. Olin vuodesta 2006 tehnyt niin sanotusti freelancer-hommia, eli taksiauto alla vaihtui tuon tuosta. Töitä kyllä oli kokoajan kun hommansa pyrki hoitamaan parhaan taitonsa mukaan, mutta kenelläkään ei ihan täysipäiväistä vakituisen työntekijän tarvetta ollut.

Kouvolan Sanomat sai taannoin ainakin osan kouvolalaisista futisihmisistä nousemaan takajaloilleen. Syynä oli kirjoitus joka käsitteli Kouvolan heikkoa pelaajatilannetta. "Taas kerran KS:n piti kirjoittaa alueen jalkapallosta negatiivisessa valossa." Se oli lause, joka kaikui välittömästi futisväen keskuudessa ja KJP tyrmäsi sosiaalisen median kanavissaan uutiset pelaajakadosta valheellisiksi. Osuiko paikallisaviisi kuitenkin taas kerran arkaan paikkaan? Onko kouvolalaisen futiksen polulle ihan oikeasti syytä tällä hetkellä levitellä ruusun terälehtiä vai kaikuuko käytävillä enemminkin hätähuuto jolta kaikki sulkevat korvansa?

Olipa kerran erityistä tukea vaativa oppilas. Tällä lapsella oli aamuisin rutiini, että hän halusi ehtiä kotiportilleen odottamaan ennen kuin taksi saapuu hakemaan kouluun. Tapahtuipa eräänä aamuna niin, että taksi olikin saapunut hieman etuajassa ja oppilas ei ollutkaan ehtinyt tapansa mukaan portille odottamaan. Koko koulupäivä oli mennyt sekaisin ja pilalle. Rutiinista poikkeamisella oli kovat seuraukset.

Siitä kaudesta on vaikeinta muistaa, ettei startti ollut niin majesteetillinen kuin olettaa sopisi. MyPa avasi kautensa komealla vierasvoitolla FC Lahdesta, mutta sitä seurannut tie oli jopa hieman kivikkoinen. Tasapelit kotona Interiä ja HJK:ta vastaan sekä vierastappio Hakalle sulkivat joukkueen hetkeksi MyPa-talon uumeniin miettimään, mitä joukkue oikein tavoitteli. Palaveria seurannut vieraspeli Pietarsaaressa päättyi vielä nihkeään maalittomaan tasapeliin, mutta sen jälkeen juna nousi vihdoin raiteilleen.

Kirjoitettujen kauniiden sanojen voima on suurta ja pysyvää. En muista missä tähän lauseeseen törmäsin, mutta sen avulla koitan luoda niitä kauniita sanoja kaikkien 17 vuoden arvolle sopivasti. Kaikella rakkaudella.

"Jos me käytettäisiin vielä lehden ulkopuolista kolumnistia, kysyisin ehdottomasti sinua."

90-luku ja sketsisarja Kummeli. Se iski synkkinä lamavuosina johonkin suomalaisuuden syvimpään ytimeen. Huumorin avulla on selvitty ulos monista mutkista ja siihen huutoon Heikki Silvennoinen, Heikki Hela, Timo Kahilainen ja Olli Keskinen vastasivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Kummalliset väsymysoireet painoivat alkukesästä. Olin ihmeissäni kun työasiat oli hyvällä mallilla eikä muutenkaan elämässä pitänyt olla valittamista. Koetin selittää väsymystä itselleni lapsesta asti keväisin vaivanneilla allergiaoireilla, sillä ne olivat ennenkin väsyttäneet. Kunhan tästä kesälomalle selviää, niin akut saisi varmasti ladattua.

2014 MyPassa teki Veikkausliigadebyyttinsä nuori Jari Hassel. Sen piti olla yhden uuden hienon tarinan alku, mutta kohtalo päätti toisin. MyPa meni konkurssiin ja samalla haihtui monen muunkin nuoren pelaajan kuin Hasselin unelmat liigaurasta. Hasselin tie vei Kouvolan Susiin Myllykosken vaipuessa varjoihin.

Syksy on tullut ja sen myötä Kouvolassa myös synkät tulevaisuuden suunnitelmat. Kuinka ollakkaan osuvat säästötoimet jälleen lapsiin ja nuoriin sekä ihmisten yleiseen hyvinvointiin. Jossain muualla kuin tässä Kymenlaakson kuntaliitoksien tuotoksessa lapsiin ja nuoriin satsaaminen saatettaisiin nähdä jonkunlaisena mahdollisuutena, mutta Kouvola antaa itsestään juuri tällä hetkellä sen kuvan, että se maksattaa nyt omia hölmöntölmäys hankkeitaan ihmisten hyvinvoinnin ja mikä kaikkein pahinta lasten ja nuorten kustannuksella.

6-vuotiaana vuonna 1992 näin ensimmäiset MyPan pelit Saviniemessä kun MyPa oli noussut liigaan. Silloin oli tuskin ymmärrystä ainakaan kovin paljon siitä, kuinka hyvä valmentaja Harri "Hape" Kampman oli. Kampmanin täytyi olla hyvä valmentaja, koska edustusjoukkuetta Hapen valmentajakausilla vieraspeleihin joitakin kertoja kuljettanut isäni sanoi aina, että Hape oli harvinainen valmentaja joka osasi antaa arvostusta myös bussikuskille. Hyvä valmentaja sen täytyi olla myös siksi, että se antoi hurjasti peliaikaa sille vaaleapäiselle hyökkääjälle, jolla oli numero 10 selässään.