Mitä voi syntyä kun 16 vuotias pojanjolppi saa idean ruveta kirjoittelemaan futiksesta? Kaveri joka ei ole oikein ikinä ollut kiinnostunut aineiden kirjoittamisesta koulusta ja äidinkielen tunneillakin oli ollut kyllä paikalla mutta harvemmin läsnä. Ensimmäinen ajatus oli kirjoitella lajista vain niitä näitä, mitä nyt sattui ikinä mieleen juolahtamaan. Visuaalinen ilme sivuilla oli vajavainen kuin tänäkin päivänä, mutta jo silloin sitä visuaalista ilmettä tärkeämpää oli sisältö. Tosin sisällöstä ja kieliopista moni äidinkielen opettaja olisi repinyt kolme kaapillista ”pelihousujaan”.
Samoihin aikoihin vuonna 2002 kaveriporukassa oltiin pystyttämässä MyPalle omaa faniryhmää samalla kun seura oli taas kiivennyt hieman hiljaisempien vuosien jälkeen takaisin Veikkausliigan kärkikahinoihin. Syntyi jos ei nyt kuitenkaan koko suomifutiksessa, niin ainakin mypalaisten keskuudessa jonkinlainen ilmiö ja tarina joka antoi ja otti paljon, toi mukanaan lukemattoman määrän ystäviä ja varmasti vihamiehiäkin sekä monta unohtumatonta kokemusta.
16 vuotiaan näkemyksistä asioihin moni oli aivan varmasti montaa mieltä. Näin jälkeenpäin sitä montaa mieltä on tullut oltua itsekin. Löydettyäni jonkun vanhan tuotoksen noilta ajoilta, mieleen tuli ensimmäisenä kuinkas nyt muutenkaan kuin Kummelin vuorosanat; ”Tämä on aika rallia.” Ja vaikka se ralli on pojat jotain aivan muuta, niin kovaa on siitäkin huolimatta yritetty ajaa. Eihän niissä teksteissä aina ajatus ihan ollut pysynyt perässä. Silti ehdotuksia tekstien skaalan laajentamisesta junioreihin ja ties mihin tuli vastaan aika ajoin. Ehkä sitä oli kuitenkin liian nuori ajattelemaan asioita yhtään laajemmin ja pidemmälle.
Joku siinä ”rallissa” kuitenkin vetosi, sillä kun kirjoitukset kantautuivat ajan myötä jostain ihmeellisestä syystä aina MyPan toimistolle ja pukukoppiinkin asti, se ei voinut olla hivelemättä nuoren pojan itsetuntoa. MyPan toimistolla työskennellyt ja yksi hienoimmista MyPan kautta tapaamistani ihmisistä Tuomas Pakkanen näki teksteissä jonkinlaisen potentiaalin ja tarjosi jopa jossain vaiheessa lahjana ja kannustimena valmiin alustan kirjoituksille, ei tietenkään MyPan kautta vaan omia väyliään pitkin. Nuoren pojan mielikuvituksella ei ollut juurikaan rajoja ja silloin ajatuksissa kävi monta kertaa, josko tällä hommalla pääsisi vähän pidemmällekin. Se olisi tottakai vaatinut lisää koulunpenkin kuluttamista ja se ei juurikaan kiinnostanut.
Mestaruus oli tietysti kaiken huipentuma. Sen sanoittaminen tuntuu vielä näin monien vuosien jälkeenkin ainutlaatuiselta. Kaikki se kohtelu ja tunteet mestaruuden ratkettua on jääneet ikuisesti sydämeen. Heinäkuussa 2025 Mestareiden päivänä sai tuntea vielä kerran sen, että mitään tai ketään ei oltu unohdettu. Kaudelta 2005 on jäänyt myös mieleen Vantaalla pelatusta Grasshoppers-pelistä silloiselle SportFM:lle annettu puhelinraportti. Kanavalla juontajana oli silloin Unne Sormunen joka ajoitti yhden puhelunsa juuri kun MyPalta hylättiin maali. Sormunen kyseli, että lauletaanko siellä Jokeri-fanien tapaan ”Tuomari kuolee matsin jälkeen.” Muistan yhä elävästi kuinka silloin 19 vuotias MyPa-fani kasasi kaikki korrektiutensa palaset ja teki kaikkensa vastatakseen kysymykseen mahdollisimman asiallisesti.
Tarina ja ilmiö ajoi mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin vielä mestaruuden jälkeenkin vaikka MyPassa oli tapahtunut raju ulospuhallus pitkään himoitun tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Jotkut pelaajista uskalsivat luottaa jopa niin paljon, että paljastivat varjeltuina salaisuuksina pidettyjä pelaajasopimuksia ennen niiden julkaisemista tai myös vastaavasti niitä joiden tarina MyPan kanssa oli päättymässä. Päävalmentaja Ilkka Mäkelän tunnin mittainen puhelinmonologi paljon kysymyksiä aiheuttaneesta joukkueen tilanteesta kauden 2006 alla oli yksi uskomattomimpia ja käsittämättömimpiä tapauksia. Mieleen on jäänyt samaiselta kaudelta keskustelu kapteeni Tero Taipaleen kanssa kun silloinen kakkosvalmentaja Mika Laurikainen oli saanut kannattajilta rajua ja jokseenkin perusteetonta kritiikkiä.
Tuli vaihe kun alkoi tuntua jo siltä, ettei mopo niin sanotusti pysy enää hallinnassa. Jollain lailla tuli oltua tarinassa nimeltä MyPa liikaakin esillä. Löin kirjoitukset toistaiseksi jäihin ja yritin vetäytyä taka-alalle kunnes MyPan päävalmentajaksi tuli herra nimeltä Toni Korkeakunnas joka puhalsi MyPan liekkiin uutta puhtia ja taas myös allekirjoittanutta vietiin. ”Token” aikakausi toi itselleni myös niin sanotusti ”liigadebyytin” yhden otteluraportin verran. Se oli tosiaan jännä hetki kun ihan mitä tahansa ei voinut kirjoitella. Tilannetta helpotti toki se, että MyPa voitti pelinsä.
Jännitystä ja kauhua oli luvassa kun huomasin istuvani MyPatalolla haastattelemassa MyPa Magazinea varten ulkomaalaishankintoja Jonathan Okaforia, Yannick Salmonia sekä Moyo Bahamboulaa. Häpesin silmät päästäni surkeita englannin taitojani, mutta niin Okafor kuin Salmonkin vastailivat ammattimiesten tavoin sopivalla tavalla kysymyksiin vaikka niiden asettelu ei ainakaan omasta mielestä ollut yhtään onnistunut. Loukkaantumisista kärsineet Okafor ja Salmon olivat pelikuntoon päästessään kohtalaisia pelimiehiä. Bahamboula puhui pelkkää ranskaa ja David Ramadingaye toimi tulkkina. Taitava Bahamboula oli pärjännyt hyvin Ranskan nuorisomaajoukkueissa, mutta ei valitettavasti lopulta sopeutunut ollenkaan Suomen kentille ja visiitti MyPaan jäi hyvinkin ranskalaiseksi.
MyPan kunniakkaan liigahistorian viimeinen kausi 2014 muistetaan kai parhaiten siitä kuka viimeiselle kaudelle pestattiin valmentajaksi. Jonkinlaisen hämmenyksen tunteen itselleni aiheutti puhelu YLE:n futiskierrokselta tutulta ääneltä Jari Haapalalta. ”Oletko kuullut mitään huhuja kuka olisi uusi päävalmentaja?” Ennen nimien tarjoamista omassa päässä pyöri kysymys; Mistä helvetistä YLE:llä töissä oleva kaveri keksi soittaa juuri minulle? Lopulta tarjosin Haapalalle nimiä Jani Honkavaara ja Jarmo Korhonen. Haapala kysyi vielä lopuksi; ”Voisitko ajatella että se olisi jopa Antti Muurinen?” Se vaihtoehto ei ollut käynyt mielessäkään sillä Suomen menestyneimmän valmentajan tuominen Myllykoskelle oli tehtaan loppumisen jälkeen täysin absurdi ajatus. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Kaikki päättyi lopulta kyyneliin ja konkurssiin, niin myös yksi osa oma tarinaa. Toiminnanjohtaja Marco Manso lähetti vielä pitkän sähköpostin, jossa yritettiin kertoa miksi kaikki ajautui lopulta pisteeseen josta ei ollut enää paluuta. En ole tähän päivään mennessä voinut antaa anteeksi tapahtumia konkurssiin ajautumisen ympärillä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna jokin kunnioituksen palanen MyPa-talolla oli vielä jäljellä jolla yritettiin selittää tapahtumien vyyhtiä. Moni syytti konkurssista myös Antti Muurista, mutta Muurinen oli koko sotkuun lopulta täysin väärä syntipukki. Antti Muurinen oli lopulta MyPassa vain täysin väärään aikaan.
Konkurssi jätti syvät haavat ja suuren tyhjiön. Yritin täyttää tyhjiötä kirjoittelemalla omista alasarjapeleistä, mutta se ei täyttänyt alkuunkaan tarkoitustaan. Ajattelin koko homman olevan viimeistä riviä myöden käsitelty.
MyPan uusi tuleminen edustustason jalkapalloiluun muutti kuvioita. Uusi seurajohto tarjosi tilaisuutta mediatiimissä, jossa vastuuta oli rutkasti tarjolla sopimusjulkaisuiden, otteluennakoiden ja otteluraporttien kirjoittajana. Kun MyPa vielä kehitteli uuden tulemisensa jälkeen melkoisen tuhkimotarinan, oli mediatiimissä tekstin tuottaminen helppoa. Ilmoilla oli ajatus, että tässä olisi mahdollisuus päästä jollain tavalla eteenpäinkin, mutta lopulta apukäsien puuttuminen ja kannanotto ottelulippujen hintoihin ja yleisömäärien paikkansa pitävyyteen tulehduttivat tilanteen sellaiseksi, että pillit oli hyvä lyödä pussiin.
Tuhkimotarina sai lopulta nolon lopun kun MyPa sekoili valmentaja -ja raha-asioidensa kanssa. Palasin kaudeksi 2021 mediatiimiin, mutta se visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi. Perspektiivi MyPaan oli muutenkin kokenut totaalisen muutoksen. Omat idolit olivat Veikkausliigatarinan lopun myötä häipyneet ja itseäni nuorempiin pelaajiin oli vaikea suhtautua alusta alkaen samalla tavalla.
Mediatiimi toi kuitenkin uusia tuttavuuksia kun vielä liiga-aikana kaukaisiksi toimittajahahmoiksi jääneet Tami Ranta ja Tapio Ahlroth ottivat yhteyttä milloin mistäkin asiasta. Kun MyPa oli pudonnut kauden 2021 päätteeksi takaisin Kolmoseen Ranta kyseli halukkuutta ”teroittaa kynä” vielä kerran juttuun jossa puitiin MyPan jyrkkää luisua tuhkimotarinan jälkeen. Pienen harkinnan jälkeen päätin suostua juttuun sen negatiivisesta sävystä huolimatta. Ajattelin ettei kannattajan ajatuksille paljon palstatilaa liikene, mutta Ranta käytti juttuunsa lähes kaiken annetuista vastauksista. Se oli toimittajalta kannattajalle helvetin suuri kunnianosoitus.
Ahlrothin kanssa ajatuksia on vaihdettu silloin kun toimittaja on ollut paikalla MyPan peleissä ja viestejä on vaihdettu myös kaikesta muusta kuin urheilusta vaikka mies ei monien mielestä pysty kirjoittamaan ja keskustelemaan muusta kuin pesäpallosta ja jääkiekosta. Omalla kohdallani voin todistaa nämä väitteet vääriksi.
Molemmilla on varmasti jonkinlainen toimittajamoodi, mutta ainakin tähän omaan tarinaan näistä niin kaukaisista hahmoista tuli pari erittäin hyvää kaveria.
MyPa aloittaa kauden numero 10 uuden tulemisensa jälkeen. Vaikka kipinät eivät välttämättä enää sinkoile samalla tavalla kuin 24 vuotta sitten, yritän jossakin hyvin näkymättömässä roolissa varmistella sitä, että Saviniemessä taas kesällä pelataan. Kärkeviä kannanottoja sen enempää peleihin kuin seuran muuhunkaan toimintaan ei ole solkenaan ole luvassa, sillä ennen tehtiin sitä ja nyt muut tekevät tätä.
Elokuussa omaan mittariin tärähtää ikälukema 40. Keski-ikäistymisen on jo saattanut havaita kun on tullut otettua tekstien muodossa kantaa jopa yhteiskunnallisiin asioihin ja johonkin muuhun kuin MyPaan. Kirjoittaminenkaan ei ole ollut muotia enään pitkiin aikoihin.
Mutta ei anneta sen haitata. Jatketaan sanakäänteiden "rallia" ja kulkua tavalla tai toisella.