Tuomo Könönen-pohjoisen astetta kovempi jätkä

Julkaistu 24. toukokuuta 2025 klo 14.10
Kuva: Juha Tamminen

Vuosi 2002, täytin samana vuonna 16.  Sydän oli täynnä futista ja Myllykosken Palloa.  Juuri tuolle kaudelle MyPa julkaisi tehneensä sopimuksen Rovaniemen Palloseurasta siirtyvän pelaajan kanssa. Nuoren kannattajan arviointikyky oli hatara, se ei millään tasolla riittänyt muodostamaan selkeää kuvaa siitä, minkälainen pelaaja on Tuomo Könönen. Onneksi Juha Malinen tiesi, mutta sitä Juhakaan tuskin arvasi, millainen vaikutus kaikella oli yhden futiksesta ja MyPasta hullaantuneen pojan elämään.

Debyyttikausi oli jo lähellä sitä, mitä tässä pienessä kylässä oli pitkään tavoiteltu. Joukkue oli paperilla yksi kovimmista ja valmis taistelemaan mestaruudesta. Kauden lopussa sarjataulukko näytti kuitenkin MyPalle tuttua sijaa. Se oli taas kerran saavuttanut hopeaa. Vaikka pitkään hamuttua mestaruutta ei vieläkään tullut, tuli kuitenkin selväksi, että MyPan vasemman laitapuolustajan paikalle oltiin saatu mies pohjoisesta jolla tahtoa ja asennetta riitti.

Hopeakausi nostatti odotuksia jälleen seuraavaan. MyPa hankki seuraavaksi kaudeksi joukkueeseensa muuan Tero Taipaleen. Juha oli asetellut jo tulevia askelmerkkejä kun harjoituskauden aikana Myllykosken kujilla, kuiskailtiin, kuinka vasemman laidan akselissa Könönen-Taipale taitaa olla jonkin hienon tarinan alku. Valitettavasti jokaiseen kauniiseenkin tarinaan osuu vastoinkäymisiä. Vakava polvivamma pysäytti huikean laitapuolustajan lennon. MyPassa ja Myllykoskella levisi huoli, oliko jopa koko ura vaakalaudalla. En ole ihan varma onko sopivaa sanoa näin, mutta onneksi kaikki osui miehelle, jonka tahdonvoima on vahva ja valtava. Kun apuna oli vielä maailman paras Virran Arska, nostettiin Tuomo Könönen takaisin jaloilleen.

Juha Malisen aikakausi vaihtui Ilkka Mäkelän aikaan. Ensimmäinen liigakausi Ilin alaisuudessa oli nihkeä, mutta Suomen Cupin voitto loi uskoa tulevaisuuteen. Vasemman laidan akseli Könönen-Taipale oli palautettu uomiinsa ja liekki odotteli lopullista roihahtamista. 

Koitti kausi joka ei Myllykoskella unohdu koskaan. Kun juna hieman vaikean alun jälkeen nousi raiteilleen, sitä ei pysäyttänyt enää mikään. Valloititte kaikki, melkein koko Euroopankin. MyPan vasemmalla laidalla roihusi liekki, jollaista en ollut katsomossa koskaan kokenut. Se yhteys ei Könösen ja Taipaleen kesken tarvinnut sanoja. Se kaksikko löi syvästi ainakin yhden MyPan kannattajan sydämeen.

3.10.2005 Myllykoskella saavutettiin vihdoin se mitä oli pitkään tavoiteltu, Suomen Mestaruus. Se hetki oli ainutlaatuinen. Muistan ikuisesti sen halauksen Saviniemessä ja sanat; Nyt sitä ei vie meiltä enää kukaan! Kun näin pitkän ajan jälkeen palaan taas kerran siihen hetkeen, siinä oli paljon enemmän kuin pelaajan ja kannattajan välinen kunnioitus. Uskallan kutsua sitä nyt hyväksi ystävyydeksi.

2009 tulit ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen vielä kerran takaisin. MyPa ei ollut silloin enää entisensä, mutta sinä olit. Asenne, tahto ja tahdonvoima oli sitä samaa kuin aina ennenkin. Sarjataulukko ei tarvitse katsoa. Se oli kaikesta muusta huolimatta kunnioitus kaikkea sitä kohtaan, mitä joskus oli ollut.

Yhdestäkään hetkestä ei tule kuitenkaan ainutlaatuista ilman ympärillä olevia ihmisiä. Eikä yhdelläkään voitetulla pelillä tai mestaruudella ole merkitystä ilman ympärillä olevia ihmisiä. MyPan kautta omat polkuni ovat kohdanneet monen ihmisen kanssa, mutta sellaista ihmistä ei ole tullut vielä vastaan, jolla olisi niin valtava määrä tahtoa, asennetta ja tahdonvoimaa kuin Tuomo Könösellä, sillä tottahan se on, että pohjoisesta tulee astetta kovempia jätkiä. On suuri etuoikeus tuntea tällainen ihminen ja olen sydämeni pohjasta kiitollinen, että kaikki se keskinäinen kunnioitus on kantanut näihin päiviin asti.

20 vuotta sitten juhlittiin jotain ainutlaatuista. Nyt 20 vuotta myöhemmin saan ainakin sanoin olla saattelemassa hienoa ihmistä ottamaan ainutlaatuisen askeleen, jonka uskon kantavan koko loppuelämän. Koko sydämestäni toivon teidän yhteiselle matkalle paljon rakkautta ja kaikkea hyvää. Pitäkää toisistanne huolta jokaisella hetkellä.

Kiitos kaikesta Tuomo Könönen, pohjoisen astetta kovempi jätkä.

Kunnioittaen

-Pete-